KAARNAN ALLA KUHISEE

Vanha luonnonmetsä näyttää hiljaiselta, mutta kaarnan alla kuhisee.

Myös alan tutkimus ja opetus on vauhdissa.

Nelisen vuotta sitten käynnistynyt pohjoismaalais-venäläinen lahopuuverkosto kokoontuu säännöllisesti pohtimaan ötököiden, sienten ja muiden lahopuueliöiden yhteistyötä.

Tänä vuonna verkosto järjestää kolme tapahtumaa uusimpien tutkimusten, kääpien ja tiedonhallinnan tiimoilta. Päätapahtuma Dead Wood Meeting http://blogs.helsinki.fi/deadwoodmeeting/  ja alan kurssi pidettiin Lammin biologisella asemalla elokuun toisella viikolla.

Tilaisuuden veti venäläistaustainen Dmitry Schigel joka työskentelee Tanskassa avointa luontotietoa kokoavassa järjestössä Global Biodiversity Information Facility. Schigelin sanoin deadwood eli lahopuu on ”piilevän monimuotoisuuden näkyvä merkki”.

Jacob Heilmann-Clausen Kööpenhaminan yliopistosta kertoi Tanskan pyökkimetsistä, joiden puissa asustaa 400 eri sienilajia. Tämä monimuotoisuus on kuitenkin hupenemassa vanhojen metsien pirstaloituessa.

Sonja Saine Jyväskylän yliopistosta esitteli keskisuomalaisten vanhan metsän kohteiden monimuotoisuutta. 14 tutkimusalueen kuolleilta pystypuilta löytyi yhteensä 107 sienilajia, joista keskimäärin parikymmentä kultakin alueelta.

– Lajien vaihtelu kohteittain kertoo siitä, että jokaisella tutkituista alueista on harvinaisia lajeja ja joka alue on omalaatuisensa ja suojelun arvoinen, sanoo Saine.

Tsekkiläiset Vojtěch Tláskal ja Tomáš Vrška olivat tutkineet lauhkean vyöhykkeen metsien ekologiaa, erityisesti ympäristötekijöiden vaikutusten puiden elinkaareen.

Japanilainen Keiko Kitabayashi kertoi, kuinka sieniä syövät hyönteisten toukat siirtävät koteloituessaan sieni-itiöitä maan sisään, missä ne auttavat sienijuurten muodostumista. Keiko myös valokuvasi innokkaasti kaikki sienet Lammin luontopolun varrelta.

Brasilialainen, Ruotsissa toimiva Camila Duarte Ritter tutki mahdollisuutta määrittää sademetsän monimuotoisuutta paikallisten sienilajistojen avulla. Amazonin sademetsissä lajikirjon tutkimus perinteisin keinoin eli silmin nähtäviä lajeja havainnoimalla on vaikeaa, jopa vaarallista.

Ensimmäisen päivän päätti Renata Krzyściak-Kosińskan esitys Keski-Euroopan alkuperäisimmästä metsäalueesta Puolan ja Valko-Venäjän Białowieżassa. Metsä on siellä kasvanut yhtäjaksoisesti jääkaudesta lähtien ja selviytynyt monimuotoisuutensa turvin sekä luonnon että ihmisen aiheuttamista paineista.

Runsaasti lahopuuta sisältävät metsät ovat luonnon monimuotoisuuden ”hotspotteja”, joissa on erityisen rikas sieni-, kasvi- ja eläinlajisto. Lahopuu on tärkeää metsäekosysteemin toiminnalle: se parantaa maaperäoloja ja veden pidätyskykyä, ehkäisee eroosiota sekä sitoo hiiltä, ravinteita ja energiaa. Lisäksi lahopuu auttaa uusien puusukupolvien syntyä vanhaan metsään.

Päivän aikana useissa esityksissä sekä loppukeskustelussa nousi esille vaikeus tasapainottaa ihmisen välittömät tarpeet ja luonnon tarpeet, jotka usein ilmenevät pidemmällä aikavälillä.

Teksti: Auli Kilpeläinen