tiistai 3. kesäkuuta 2014

Orgaanisen aineen hajoaminen vesistöissä – tehostusvaikutus (priming effect) hypoteesin testaus

Gradutyössäni tutkin eloperäisen aineksen mikrobihajotusta neljässä eri Hämeenlinnalaisessa järvessä kokeellisena laboratoriotyönä. Kokeessa testattiin ns. priming effect (tehostusvaikutus) hypoteesia, jonka oletuksena oli että tuore, helposti hajoava järviperäinen (autoktoninen) orgaaninen aines tehostaa vesien vanhan, huonosti hajoavan valuma-alueelta peräisin olevan (alloktoninen) aineksen hajotusta.

Koe aloitettiin heinäkuun alussa 2013, jolloin otettiin vesinäytteet Pääjärvestä, Ormajärvestä, Mekkojärvestä sekä Valkea-Kotisesta. Autoktonisena ogaanisen hiilen lähteenä käytettiin Ormajärvestä kerätyn ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus) lehtiainesta. Kaupungissa asuvana nautin suuresti biologisen aseman maaseudunrauhasta ja kesäisen luonnon vehreydestä ja monimuotoisuudesta. Näytteenottopäivän sää oli mitä parhain veneellä souteluun.



Mikrobihajotuksen tuotteena hapellisissa olosuhteissa syntyy hiilidioksidia, jonka muodostusta mitattiin kaasukromatografilla (kuvassa). Näytteitä otettiin tietyin väliajoin reilun viiden kuukauden ajalla. Koe alkoikin kesäisissä tunnelmissa ja päättyi joulukuussa hienoisen lumipeitteen valkaistessa talvilevossa olevaa maisemaa. Lammin biologisen aseman labrassa työt sujuivat todella mukavasti leppoisassa ilmapiirissä, ja vaikka koneiden käsittelytaitoni oli vasta-alkajan tasoa, kaikki onnistui yllättävän hyvin, kiitos taitavien laboranttien avusta ja ohjauksesta.

Monien laskennallisten ja tilastollisten aineiston käsittelyjen jälkeen tämän kokeen tulokseksi lyhykäisyydessään saatiin, että autoktonisen aineksen lisäys lisäsi bakteerien hajotustoimintaa kaikissa vesinäytteissä. Runsasravinteisessa Mekkojärvessä oli havaittavissa negatiivista tehostusvaikutusta, jolloin autoktonisen aineksen lisäys vähensi alloktonisen aineksen hajotusta. Niukkaravinteisessa Ormajärvessä hajotus oli tehokkainta, mutta missään järvivesinäytteessä ei ollut havaittavissa positiivista oletushypoteesin mukaista tehostusvaikutusta. Tähän oli todennäköisesti syynä se, että ahvenvitauutetta lisättiin näytteisiin liian paljon, jolloin bakteerit saivat liian paljon hajotettavaa materiaalia liian lyhyellä aikavälillä.

Haluan kiittää LBAYS:ia stipendistä sekä Lammin biologisen aseman henkilökuntaa kaikesta avusta ja hyvästä seurasta työni aikana.


Anna Lehtinen