Arkkitehtuuri ja ilmastonmuutos

Varhaisin muistoni ilmastonmuutoksesta on lapsuudesta 1980-luvulta. Olin käymässä mummolassa, ja nurkkakammarin TV oli laitettu lastenvahdikseni. Ohjelma kertoi kasvihuoneilmiöstä ja otsonikadosta, millä termeillä ilmastonmuutoksesta siihen aikaan puhuttiin. Säikähdin tietysti kuulemaani ja kiirehdin kysymään mummolta, onko moinen todella totta. Siihen mummo vastasi, ettei minun tarvitsisi huolehtia asiasta, koska elinaikanani ei ehtisi tapahtua vielä mitään pahaa. Eipä olisi mummo voinut olla enempää väärässä, sillä nyt 20 vuotta myöhemmin ilmastonmuutos on eri tavoin läsnä arkipäivässäni, eikä vähiten ammattini - arkkitehtuurin - kautta. Se on tullut mukaan niin yhdyskunta- kuin rakennussuunniteluunkin.

Yhdyskuntasuunnittelussa (kaavoituksessa) yksi keskeisiä valtakunnallisia tavoitteita on yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttäminen ja sitä kautta myös henkilöautoliikenteen vähentäminen. Lähes 20% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu liikenteestä, ja kaavoituksella voidaan joko aiheuttaa liikkumistarvetta tai pyrkiä vähentämään sitä ja samalla tukemaan joukkoliikennettä sekä päästöttömiä kulkumuotoja - siis ihmisten omien kinttujen käyttöä. Keskeistä siinä on asumisen, työpaikkojen, kaupan ja vapaa-ajan huvitusten keskinäinen - mieluiten läheinen - sijainti.

KUVATEKSTI: New Jersey, USA. Autoliikenne tuottaa maailmanlaajuisesti 10% kasvihuonekaasupäästöistä. Eurooppalaisessa kaupunkisuunnittelussa on perinteisesti pyritty suosimaan joukko- ja kevyttä liikennettä, mutta USAssa on rakennettu henkilöautoilun varaan. Washingtonissa opiskellut kollega kertoi, että hänen asuinalueeltaan ei edes päässyt kävellen mihinkään, silä väylät oli suunniteltu vain autoille, joiden joukossa käveleminen oli liian vaarallista. Usein ilmastoystävälliset kaupunkisuunnitteluratkaisut ovatkin edullisia myös elämänlaadun ja arjen sujuvuuden kannalta.

Koska Suomen kasvihuonekaasupäästöistä yli 80% syntyy energian käytöstä, on rakentamisenkin kehitystyössä pyritty energian käytön vähentämiseen. Energiatehokkuus on tullut rakennusmääräysten kautta erityisesti rakennussuunnitteluun, mutta se voidaan ottaa huomioon myös kaavoituksessa. Esimerkkinä tästä on Porvoon Skaftskärrin energiakaava - uuden 6000 asukkaan asuinalueen suunnitelma, jossa huomioidaan erityisesti energiankulutukseen vaikuttavat tekijät liikenteestä lämmitysmuotoihin ja alueen omaan energiantuotantoon.

KUVATEKSTI: Vauban Freiburgissa, Saksassa, on kestävän kehityksen näkökulmasta suunniteltu asuinalue. Rolf Dischin arkkitehtitoimiston korttelisuunnitelmassa kauppa-, toimisto- ja pysäköintitalon katolla on n. 200 asukkaan vehreä, autoton, puinen pientaloalue, jonka katot tuottavat aurinkoenergiaa enemmän kuin rakennukset käyttävät.

Rakennussuunnittelussa energiatehokkuutta parantavat ratkaisut ovat yleensä teknisiä, mutta ne heijastuvat suoraan rakennusten arkkitehtuuriin. Ulkoseinät paksuuntuvat lämmöneristeiden lisäämisen vuoksi, mitä voidaan hyödyntää myös arkkitehtonisesti - syvät ikkunalaudat voivat palata takaisin kerrostaloasuintoihin, joista ne katosivat 1960-luvulla, kun tiilimuurirungoista siirryttiin betonielementteihin.

 KUVATEKSTI: Arkkitehti Le Corbusierin Ronchampin kappeli Ranskassa ei liity energiatehokkuuteen, mutta sen mielenkiintoiset ikkunat osoittavat paksujen ulkoseinien suomia mahdollisuuksia ikkunoiden arkkitehtuurille.

Parantunut eristävyys merkitsee jäähdytystarpeen lisääntymistä kesäisin, mikä puolestaan vaikuttaa rakennusten ikkunoiden suuntaamiseen - jotta talvella saavutettua lämmitysenergiansäästöä ei jouduttaisi haaskaamaan jäähdyttämiseen kesällä, suuria etelään suuntautuvia ikkunoita joudutaan välttämään. Samasta syystä myös erilaiset kiinteät tai liikulteltavat ikkunoiden varjostusratkaisut tekevät tuloaan julkisivuihin, millä on suuri vaikutus rakennusten arkkitehtuuriin.

KUVATEKSTI: Arkkitehtitoimisto Studio Bellecourin suunnittelema toimistotalo Tolousessa kääriytyy orgaanisen muotoiseen, liialliselta auringolta suojaavaan puusäleikköön.

Ja kun auringolta kerran joudutaan suojautumaan, on järkeenkäypää kerätä saman tien ilmainen energia talteen. Rakennusten julkisivuihin voidaan integroida aurinkokennoja, tai lämpöä voidaan varastoida suoraan rakennuksen massiivisiin rakenteisiin, jolloin julkisivun ulkonäkö ei välttämättä juuri poikkea tavanomaisesta. Jopa aurinkosähkömaalia kehitetään - tällöin rakennuksen kaikki pinnat voisi valjastaa energiantuotantoon. LBAYSin ympäristölounaalla puhuneen Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy mm. äärimmäisten sääolosuhteiden - myrskyjen ja tulvien - lisääntymisenä. Keskitetyt järjestelmät, kuten valtakunnan sähköverkko, ovat haavoittuvaisia näille ilmiöille. Maailmalla trendiksi ovat nousemassa hajautetut energiaratkaisut - esimerkiksi Saksassa aurinkosähkökennot ovat tavanomaisia pientaloissa, sillä maassa on käytössä kaksoistariffijärjestelmä, jossa sähkölaitos ostaa asiakkaiden verkkoon tuottaman ylimääräisen aurinkoenergian. Off grid -taloilla puolestaan tarkoitetaan täysin verkostoista omavaraisia yksiköitä.

KUVATEKSTI: Solar Decathlon -kilpailussa arkkitehtikoulut pyrkivät rakentamaan mahdollisimman energiatehokkaan aurinkoenergiatalon. Saksalaisen Darmstadtin yliopiston talossa vuodelta 2007 on liikuteltavat aurinkosuojat, joiden säleihin on integroitu auringosta energiaa tuottavat piikennot.

Energiatehokkuuteen eli teknisiin ratkaisuihin keskittymistä on arvosteltu siitä, ettei se ota huomioon ihmisten käyttäytymistä. Energiatehokastakin taloa voi käyttää tuhlailevasti - kokeissa eri perheiden elintavoista aiheutuvat erot samanlaisen talon energiankulutuksessa ovat olleet jopa viisinkertaisia. Myös asumisväljyys vaikuttaa suoraan energiankulutukseen - mitä enemmän neliöitä, sitä enemmän lämmitettävää tai jäähdytettävää. Nuoret arkkitehdit ovatkin jo pitkään olleet kiinnostuneita minimiasumisesta, jossa suunnitellaan mahdollisimman pieniä asuntoja, jotka kuitenkin täyttävät iloisesti kaikki inhimillisen elämän perustarpeet.

KUVATEKSTI: Myös Aalto-yliopisto on osallistunut Solar Decathlon -kilpailuun Luukku-talolla vuonna 2010. 50-neliöinen Luukku on minimikoti pienelle perheelle.

Eri rakennusmateriaalien välistä kilpailua käydään nykyään myös ilmastoargumentein. Esimerkiksi uuteen betoniin tarvittavan sementin valmistus tuottaa maailmanlaajuisesti kolme kertaa niin paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lentoliikenne, kun taas puurakentaminen on hiilineutraalia tai jopa hiilidioksidia sitovaa. Maailmalla on kehitteillä mielenkiintoisia ekologisia rakennusmateriaaleja, kuten Ecovative-yhtiön Greensulate-eristelevy, jota kasvatetaan oljesta osterivinokkaiden avulla. Myös rakennusmateriaalien kierrätyksen tutkimus nostaa päätään niin meillä kuin maailmalla. Itse tutkin rakennusmateriaalien ja -osien kierrätystä diplomityössäni "Kierrätys arkkitehtuurissa".

Joka tapauksessa uudisrakentaminen vaikuttaa hitaasti, sillä rakennuskanta uusiutuu vain noin prosentin verran vuosittain. Petteri Taalas kertoi esityksessään, että tulevat kaksi vuosikymmentä 2010-2030 ovat ratkaisevat ilmastonmuutoksen hidastamisen onnistumisessa. Tämä merkitsee sitä, että uudisrakentamisen sijasta olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkaalla korjausrakentamisella voisi on suuri merkitys rakennusten ilmastopäästöjen vähentämisessä. Korjaus- ja täydennysrakentaminen eivät hajauta yhdyskuntarakennetta, vaan hyödyntävät jo olemassa olevaa infrastruktuuria. Samalla saamme kuitenkin olla varovaisia, ettei vanhan rakennuskannan rakennustaiteellisia arvoja pilata energiatehokkuuden nimissä. Rintamamiestalot ja vanhemmat jätettäköön rauhaan. Sen sijaan 1970-luvun lähiöissä on niiden suuren volyymin vuoksi myös suuri energiansäästöpotentiaali ja arkkitehtuurikin kaipaisi kohentamista.

Raahen Kummatin lähiö on korjattu energiatehokkaaksi Arkkitehtitoimisto Harri Haganin suunnitelmien mukaan. Muuttotappiopaikkakunnalla ylimääräisiä asuntoja on vähennetty purkamalla rakennukset osittain. Autokatoksia on rakennettu kerrostaloista puretuista elementeistä. Rakennusten julkisivuihin ja katoille on sijoitettu energiaa tuottavia aurinkokennoja ja tuulimyllyjä.

Satu Huuhka

Kirjoittaja on Kehittämiskeskus Oy Hämeen kyläkaavoitushanketta vuosina 2010-2012 vetänyt arkkitehti, joka jatkaa kestävän kehityksen mukaista lähiökorjaamista ja asuinkerrostalojen betonielementtien kierrätystä käsitteleviä tohtoriopintojaan Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Ympäristölounas: Ilmastonmuutos on pysäytettävä nyt eikä kohta

Lammin biologisen aseman Ympäristöntutkimuksen Säätiön Verkatehtaalla järjestämällä ympäristölounaalla kuultiin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen ja Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalaksen painavat puheenvuorot ilmastomuutoksen tilasta. Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen ja kuuluu parlamentin ympäristö- ja kansanterveysvaliokuntaan. Lisäksi hän on kansainvälisen lainsäätäjien ympäristöjärjestö GLOBE EU:n puheenjohtaja. Suomessa hänen luottamustoimiinsa kuuluu mm. Viherympäristöliiton puheenjohtajuus.

Taalas on muun muassa Suomen kansallisen IPCC- ilmastonmuutospaneelin jäsen ja puheenjohtaja sekä toiminut Euroopan komission ilmakehätieteiden komitean varapuheenjohtajana. Hän valaisi yleisölle sään ääri-ilmiöitä ja niiden yhteyttä ilmastonmuutokseen. Vaikka Taalaksen luento oli karua kuultavaa tulevasta, oli mukana myös viesti, että asioihin voidaan vaikuttaa; otsonikato on todellakin poistumassa freonin käytön vähenemisen vuoksi.

Tavoitteena ollut kahden asteen ilmaston keskilämpötilan nousu ei ole enää Taalaksen mukaan mahdollista, vaan nyt voidaan pyrkiä noin neljän asteen nousuun – ja sekin vain jos toimenpiteisiin ryhdytään heti.

Ilmaston lämpeneminen lisää nimenomaan sään ääri-ilmiöitä. Tulvat ja myrskyt lisääntyvät, lämpöennätyksiä rikotaan tasaiseen tahtiin. Ilmastonmuutos vaikuttaa nimenomaan esimerkiksi erittäin lämpimien kesien toistuvuuteen. Kun aiemmin vuoden 2010 kaltaisia hellekesiä nähtiin muutaman sadan vuoden välein, tulevat ne toistumaan jatkossa yhä useammin. Kylmät talvet taas päinvastoin harvenevat samaan tahtiin. Arktisella alueella muutokset ovat vahvimmillaan.

Suomessa ilmastonmuutos tuo jopa positiivisia muutoksia, mutta muualla maailmassa tapahtuvat katastrofit vaikuttavat välillisesti myös Suomeen. Suomessa kuitenkin esimerkiksi metsät kasvavat paremmin, mutta myrskyjen myötä hyöty saattaa jäädä pieneksi. Suomalainen arktinen osaaminen mm. merenkulussa luo myös bisnesmahdollisuuksia.

EU-parlamentti on hyväksynyt vähähiilisen tiekartan mietinnön, joka tarkoittaisi 60 prosentin ilmastopäästöjen laskua vuoteen 2040 mennessä. Päätöksiä asiasta ei ole kuitenkaan vielä tehty. EUn osuus päästöistä on vain noin 7 prosenttia. Pietikäinen pitää kuitenkin tärkeänä, että EU näyttää muille esimerkkiä siitä, mitä ilmastonmuutoksen hyväksi voidaan tehdä.

EU:ssa ekodirektiivit ovat yksi keino hillitä ilmastonmuutosta. Nykyistä ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä pitäisi Pietikäisen mukaan kehittää niin että tuotteen kierrätettävyys huomioitaisiin tietyn suuruisilla velvoitteilla ja vastuu olisi valmistajalla. Tuotteille tulisi määritellä maksimi hiilijalanjälki ja tuotteiden käyttöhierarkiaan tulisi kiinnittää huomiota – koskematonta luonnonresurssia ei pitäisi päästää tuotantoketjuun, jos saatavilla on kierrätettyä materiaalia. Elektroniikkajätteestä jää hyödyntämättä edelleen 70 prosenttia. Pietikäinen väläyttää puheessaan kaatopaikkojen avaamista tulevaisuudessa, jolloin arvokkaat jätteet voitaisiin ottaa talteen.

Myös verotuksella voitaisin vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen. Painopisteen muutos työn verotuksesta haitallisten toimien verottamiseen toisi vauhtia muutokseen. Ympäristöjalanjäljen tulisi näkyä kirjanpidossa ja resurssikirjanpito tulisi pakolliseksi (energia, vesi, metsät, jätevirrat). Tietojen tulisi olla myös sijoittajien ja luottoluokittajien tiedossa.

Pietikäinen esittää laskelman, jossa EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano säästäisi vuosittain keskimäärin tuhat euroa jokaisessa taloudessa. 20 prosentin pudotus hiilidioksidipäästöissä saisi aikaan 52 miljardin euron vuosittaisen säästön terveydenhoitokuluissa.

– Kenen mielestä se olisi huono investointi? Pietikäinen kysyi.

(Teksti: Jenni Mankonen)

Apurahan saajat

LBAYSin tilaisuus järjestettiin edistämään Lammin biologisella asemalla tehtävää ympäristöntutkimusta. Aseman toimintaa tukeva säätiö myöntää apurahoja tutkimushankkeisiin ja asemalla tapahtuvaan tieteelliseen toimintaan.

Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiön hallitus on myöntänyt 23.4.2012 kokouksessaan seuraaville henkilöille ja heidän tutkimuksilleen tuhannen euron apurahan. Stipendit jaettiin ympäristölounaan yhteydessä:

Satish Basnet: Measuring anaerobic production in humic lakes. Pro Gradu

Aku Korhonen: Rustokääpien (Skeletocutis) systematiikan ongelmia, esimerkkinä lehtoludekääpä. Pro Gradu

Jussi Vesterinen: Spatial and temporal variation in biomass productivity of algae and bacteria in highly humic Lake Mekkojärvi. Pro Gradu

Niko Björkell: Minkin ja hillerin ravinnonkäyttö Suomessa. Pro Gradu

Hanna Susi: Härmän vaikutus heinäratamon kasvuun, härmän epidemiologia. Väitöskirja