maanantai 2. tammikuuta 2012

Stipendistä Nobeliin

Lähes tasan 7 kuukautta sitten Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiö järjesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ensimmäisen ympäristölounaan. Ruoan lisäksi tilaisuudessa jaettiin ympäristötietoutta ja tehtiin tunnetuksi nuorta säätiötä ja sen toimintaa, sekä kerättiin varoja säätiölle (kts. Janne Sundellin 31.5.2011 päivätty blogi).


Säätiö on tukenut tänäkin vuonna useita Lammin biologisella asemalla käynnistyneitä pro-gradu-töitä myöntämällä opiskelijoille stipendejä (kts. alla oleva lista myönnetyistä stipendeistä). Vaikka stipendit ovat määrältään pieniä, ne ovat tärkeitä opiskeijoille ja tietenkin myös Lammin biologiselle asemalle ja yliopistolle. Stipendi helpottaa opiskelijan kireää taloutta ja mahdollistaa työn tekemisen asemalla, useinkin kaukana kotoa. Stipendit edistävät siten opiskelijoiden valmistumista ja myös Lammin alueella tehtävää tutkimusta, säätiön tavoitteiden mukaisesti.


Vaikka monien säätiöiden, ml. Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiö, apurahat  ovat hyvin pieniä, niiden merkitys apurahan saajan kannalta voi olla suuri. Joissakin tapauksissa myös kauaskantoinen. Apurahan saaminen edellyttää paneutumista tutkimusaiheeseen siinä määrin, että hakija pystyy laatimaan säätiölle osoitettavan hakemuksen. Se lienee useimmille enimmäinen kokemus tutkimusrahoituksen hankinnasta. Näin se valmistaa tulevia tutkijoita rahoituksen hankintaan ja antaa muille käsityksen siitä, miten tutkimusrahoitusta hankitaan ja mihin tutkijoiden aika paljolti kuluu.  Stipendi voi olla erityisen tärkeä sellaiselle opiskelijalle, jolla on oma tutkimusidea, jonka hän haluaa toteuttaa itsenäisesti. Tällaisiakin opiskelijoita on, vaikka nykyään suuri osa opinnäytetöistä tehdään ryhmissä ja osana laajempia tutkimushankkeita. Jälkimmäinen on varmasti hyvä ja suositeltava vaihtoehto monestakin syystä, mutta ei todellakaan ainoa. Kevään Ympäristölounaalla esitelmöinyt akatemiaprofessori Ilkka Hanski on tässä suhteessa erinomainen esimerkki. Hänellä oli jo yliopistoon kirjoittautessaan monta tutkimusideaa mielessään, joita hän lähti lähes samantien myös toteuttamaan. Uran alkuvaiheessa saatu rahoitus, vaikkakin pieni, vahvistaa itseluottamusta ja luo uutta intoa sen lisäksi, että rahoitus mahdollistaa keskittymisen omaan aiheeseen.  Näin tapahtui myös Ilkan kohdalla, onneksi.

Kuten tunnettua Suomeen odotetaan tiedenobelia kuin nousevaa kuuta. Hyviä ehdokkaitakin on tarjoilla mm. omassa yliopistossamme. Osuuko valinta, ja milloin, suomalaiseen tutkijaan on jo toinen asia. Kaikilla tieteenaloilla ei edes jaeta Nobel-palkintoa, asia joka monasti unohdetaan.  Niinpä Ilkka Hanskin aiemmin kesällä Tukholmassa vastaanottamaa Crafoord-palkintoa kutsutaankin pikku-Nobeliksi, ekologeille kun sitä isoa ei ole tarjolla.

Sateen piiskatessa pihamaata ja muodostaessa alati suurenevaa lammikkoa on helppo nähdä todeksi vanha kulunut sanonta – pienistä puroista syntyy suuria virtoja. Niin on tutkimuksen rahoituksessakin.

Stipendin saajat 2011: 
  • Mutyaba Colline (1000 €): Isotope and mass balance analyses as a tool to solve abnormal high methane (CH4) and inorganic carbon  (DIC) concentrations and circulation of CH4 and DIC in meromictic lake bottom. Pro Gradu
  • Anni Jokiniemi (1000 €): Veden kierto ja aineiden kuljetus Vanajan reitillä. Pro Gradu
  • Liisa Maanavilja (1000 €): Rahkasammalten kasvu, yhteyttämisteho ja fysiologinen tila luonnontilaisissa, ennallistetuissa ja ojitetuissa korpiekosysteemeissä. Väitöskirja
  • Kirsi Perälä (1000 €): Puumala-viruksen ja kelpoisuuden suhde metsämyyrällä (Myodes glareolus). Pro Gradu
  • Hanna Susi (1000 €): Sieni-infektion vaikutus isännän demografiaan ja resistenssin kustannukset. Väitöskirja


Lauri Arvola 

Lauri Arvola on Lammin biologisen aseman ympäristötutkimuksen professori

1 kommentti:

  1. Opiskelijan saama stipendi on tässä tapauksessa merkki siitä, että hän rakastaa luontoa.

    VastaaPoista